Oikea sisältö. Oikea paikka.

Oppimateriaalit jättävät vahvoja muistijälkiä

Kuka muistaa Simo-siilin ja Heikki-jäniksen? Oppimateriaalit jättävät vahvoja muistijälkiä ja heijastelevat aikaansa. Oppimisen syvin olemus ei kuitenkaan muutu.

Juttelimme ystävieni kanssa vanhoista koulukirjoistamme. Kaikille oli jäänyt mieleen ensimmäisen luokan aapinen ja siinä seikkailleet hahmot. Osa pystyi palauttamaan mieleen jopa tekstipätkiä, ja jokaisen muistot ensimmäisestä aapisesta olivat lämpimiä.

Aapismuistojen lisäksi mieliin oli jäänyt erityisesti yläkoulun ruotsin oppikirja Nya vindar. Muistimme yhä elävästi Hassen ja hänen bändinsä Het potatisin esittämän kappaleen Sommaren är här. Voit kuunnella tämän tarttuvan kappaleen tästä.

Parinkymmenen vuoden takaisista oppimateriaaleista eräs ystäväni muisteli katosta roikkuvia isoja karttoja, joista piti näyttää paikkoja karttakepin avulla. Myös kuvaamataidon tunneilla malleina olleet täytetyt eläimet ja englannin opiskelua elävöittämään tarkoitetut sorminuket olivat jääneet mieleen.

Oppimateriaalit elävät ajassa

Nykyistä aikakauttamme kutsutaan usein neljänneksi teolliseksi vallankumoukseksi. Tämä näkyi myös tammikuussa Lontoossa vuosittaisilla Bett-messuilla, jossa oli esillä laaja valikoima edtechiä HoloLens-laseista oppimisympäristöihin ja roboteista älylattioihin.

Suuren vaikutuksen minuun teki hollantilaisten lääketieteen opiskelijoiden esittelemä AR-sovellus, jonka avulla anatomian opiskelussa päästään kirjaimellisesti ihmisruumiin sisään. Kollegani testasi puolestaan HoloLens-laseja, jotka nekin oli valjastettu hoitotyön opiskeluun. Ensimmäisellä kerralla näytti olevan hämmentävää etsiä elävän oloisen potilaan sairauksia virtuaalivalikosta, mutta tässäkin tapauksessa sairaudet selvisivät.

Katosta roikkuvat kartat ja täytetyt eläimet voidaan nyt korvata virtuaali- ja lisätyn todellisuuden avulla. Opettaja voi halutessaan johdattaa oppilaansa vaikka sademetsän keskelle tai kiivetä heidän kanssa Mount Everestin huipulle. Vahvoja muistijälkiä on luvassa näistäkin.

Oppimisen syvin olemus ei muutu

Opetusteknologian tarjoamat mahdollisuudet tekevät oppimateriaaleista moniulotteisempia ja heijastavat omaa aikaansa siinä missä painettu aapinenkin.

Oppiminen ei kuitenkaan tule digitaalisuuden myötä helpommaksi, ainoastaan erilaiseksi. Yhä edelleen oppiminen vaatii kovaa työtä. Oppimateriaalien tehtävä on tukea tätä ponnisteluja vaativaa, joskus tuskaiseltakin tuntuvaa, mutta aina palkitsevaa kokemusta.

Oman ekaluokkalaiseni sanoin: ”Parasta mun koulukirjoissa on se, että niiden avulla oppii lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan”.

Minkälaisia muistoja sinulla on oppimateriaaleista?