Oikea sisältö. Oikea paikka.

Inspiraatio vai perspiraatio?

Kirjoittaminen on vaikeaa, ellei sitä tee työkseen tai muuten säännöllisesti.

Ongelma on itse aiheutettu, sillä kirjoittaminen on pohjimmiltaan ajattelemista. Siihen suurin osa kykenee syntymässä saatujen ominaisuuksien avulla.

Ihan pelkkä ajattelu ei kuitenkaan riitä. “Selvästi esitetty on myös selvästi ajateltu”, kirjoitti Mika Waltari aikanaan.

Tarvitaan siis selkeää ajattelua. Väitän, että siihenkin suurin osa pystyy, mutta näppäimistön äärellä taito mystisesti katoaa.

Teksti loittonee lukijasta, kun yritetään vaikuttaa fiksulta. Erikoistermeillä kikkailu nostaa itsetuntoa mutta laskee lukuarvoa.

Joitakin vaivaa pöhötauti. Teksti ahdetaan täyteen tavaraa, koska halutaan kertoa kaikki maailman asiat yhdellä kertaa.

Vinkkinä vaan, että muutaman pointin voi säästää tuleviinkin mestariteoksiin.

Pöhötaudin vastakohta on valkoisen paperin kammo. Tekstiä ei synny, kun ei tiedä, mistä pitäisi lähteä liikkeelle.

Pääsääntöisesti kirjoittaminen kannattaa aloittaa tärkeimmästä asiasta tai sitten ajatusketjun alusta.

Mistä löydän sopivan aiheen? tuskailee joku. Ei niitä tarvitse löytää, ne löytävät sinut.

Perinteinen media, sosiaalinen media ja kahvipöytäkeskustelut ovat tulvillaan hyviä aiheita. Kun jokin asia pysäyttää ja herättää sanomisen tarpeen, se on oikea hetki tarttua kynään.