Oikea sisältö. Oikea paikka.

Arviointi armahtaa ysin tytön

Käänteisessä oppimisessa oppimista katsotaan jokaisen oppijan edellytyksistä käsin. Myös arviointi on tehtävä tästä lähtökohdasta. Arvioinnin tulee tukea oppimista ja auttaa oppilasta saavuttamaan tavoitteensa.

Olipa kerran tyttö, joka tavoitteli koulussa vain kymppejä. Jokainen koe oli suuri testi: miten tyttö pärjää, osaako ja ennen kaikkea muistaako hän kaiken? Ysi saattoi joskus tuoda kyyneleet silmiin.

Olin tuo tyttö, joten tiedän kertoa, että hän piti kovasti koulunkäynnistä, mutta siihen liittyi myös paljon ahdistusta ja pelkoa epäonnistumisesta. Jokainen ysi oli liikaa. Valinnaiset aineetkin hän valitsi sillä perusteella, mistä arvioi saavansa parhaat arvosanat. Oppimisen kannalta tilanne ei siis ollut kaikkein hedelmällisin.

Otan itse vastuun siitä, että koin arvosanapaineita. Vanhempani eivät niitä minulle ainakaan tietoisesti tyrkyttäneet.

On kuitenkin houkuttelevaa miettiä vaihtoehtoista tarinaa. Mitä jos opettajani ja vanhempani olisivat tunnistaneet käyttäytymismallini ja ohjanneet minua näkemään oppimisen ja arvioinnin toisella tavalla? Olisiko opintaipaleeni näyttänyt toisenlaiselta, jos opettajani olisivat flipanneet?

Arvioinnin tehtävä on auttaa

Käänteisessä oppimisessa, eli flipped learningissä, oppimista tarkastellaan jokaisen yksilön edellytysten kannalta, ei samana kaikille. Näin päädytään siihen, että kaikki eivät opi kaikkea, minkä vuoksi myös arvioinnin lähtökohtana on oltava oppilaan yksilölliset tavoitteet ja kehitysmahdollisuudet.

Rauman normaalikoulun matemaattisten aineiden lehtori Marika Toivola toimii käänteisen oppimisen mallin mukaan. Arvioinnin tulee hänen mukaansa olla formatiivista eli oppimisen aikaista arviointia, jolla pyritään selvittämään, kuinka oppilaalla menee suhteessa tavoitteisiinsa ja kuinka oppimista voisi edistää.

”Arvioinnin tehtävä on auttaa oppilasta. Kaikilla on oltava oikeus siihen, ettei osaa jotakin asiaa. Oppimista tapahtuu parhaiten kysymällä, ja siksi myös arvioinnissa pitää olla tilaa oppilaiden kysymyksille”, Toivola kuvailee arvioinnin roolia omassa opetuskulttuurissaan.

Objektiivisuuden voi unohtaa

Toivola pitää illuusiona sitä, että arviointi voisi olla objektiivista. Objektiivisesti voidaan mitata vain muistamista. Muistamisessa ei ole mitään vikaa, mutta se kertoo ennen kaikkea kyvystä muistaa, ei välttämättä osaamisesta.

”Oppilaat saattavat itsekin tietää, että vaikka heillä on kiitettäviä arvosanoja, he eivät ole kiitettäviä osaajia”, Toivola huomauttaa.

Itsearviointi tukee oppimista

Jatkuvan arvioinnin ohella Toivola pitää keskeisenä myös sitä, että oppilaat oppisivat itse arvioimaan omaa oppimistaan. Itse- ja vertaisarviointi on käänteisessä oppimisessa muutenkin keskeisessä roolissa, eikä suotta. Kasvatustieteen professori John Hattien tutkimusten mukaan parhaiten oppivat ne oppilaat, jotka osaavat arvioida omaa oppimistaan suhteessa saavutettavana olevaan tavoitteeseen.

Muistan itsekin sen vapauttavan tunteen, kun joskus koulusuoritusta ei arvioitukaan tavalliseen tapaan, vaan riitti, että asian oppi ja arvion oppimisesta sai tehdä itse. Pidin oppimisesta jo tuolloin, mutta halu oppia uusia, vaikeitakin asioita olisi ollut vieläkin suurempi ilman arvioinnin tuottamaa ahdistusta.

Onneksi hermoileva koulutyttökin ymmärsi myöhemmissä opinnoissaan, että oppiminen on ihanaa, arvosanat korkeintaan kiva lisä matkalla tavoitteisiin.

  • Kirjoitusta varten on haastateltu Rauman normaalikoulun matemaattisten aineiden lehtoria Marika Toivolaa. Toivola tekee väitöstutkimusta käänteisestä oppimisesta ja on kysytty arvioinnin kouluttaja.
  • Kirjoituksen innostajana on toiminut myös Edita Publishingin kustantama uutuuskirja Flipped learning – Käänteinen oppiminen, jonka ovat kirjoittaneet Marika Toivola, Pekka Peura ja Markus Humaloja.

Lataa flipped learning -opas!